Polttovälin valitseminen

Toisin kuin monet ajattelevat niin polttovälillä on kuvaan huomattavasti enemmän vaikutusta, kuin pelkkä kohteen suurentaminen tai pienentäminen.

Pieni polttoväli eli laajakulma venyttää perspektiiviä. Tämä tarkoittaa sitä, että kuvassa kohteiden etäisyydet korostuvat ja lähellä olevat esineet suhteettoman suurilta. Tämän takia laajakulma on erinomainen efekti: esimerkiksi DJ hyvin läheltä alaviistosta kuvattuna venyy kuvassa, jolloin saattaa syntyä eräänlainen "god is a DJ" efekti.

Havainnekuva polttovälin vaikutuksesta löytyy täältä.

Oheessa on Tabin takaa otettu kuva Illusions-klubilta. Kuva on otettu DJ:n takaa n 1.5 metrin päästä, mutta laajakulman takia etäisyys näyttää paljon suuremmalta. Kuva otettiin 20mm linssillä filmikameralla. Suuri polttoväli eli tele vastaavasti litistää perspektiiviä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kuvassa olevat esineet ovat hyvin lähellä toisiaan. Tätä tehokeinoa voi käyttää hyväksi, jos haluaa ikäänkuin "pakata" asiat kuvaan. Lopullisesti perspektiivi määräytyy vasta kuvaa katsellessa. Kuva näyttää luonnolliselta, sekä suhteiltaan että perspektiiviltään, jos kuvan leveyden suhde katsojaan on sama kuin kohteen levyyden suhde kameran etäisyyteen:

kuvan leveys / kuvan etäisyys katsojaan = kohteen levyes / kohteen etäisyys kameraan

Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos kuvasi leveys on tietokoneen ruudulla 15 cm ja sitä katsotaan 80 cm päästä, pitäisi luonnossa 1 m kohdetta kuvata 5 m päästä.

Syvyysterävyys

Syvyysterävyydellä tarkoitetaan sitä aluetta kuvasta, joka piirtyy kennolle tai filmille tarkkana. Syvyystärävyyteen vaikuttavat kaksi asiaa: aukon absoluuttinen koko ja etäisyys kohteeseen. Absoluuttinen aukon koko kuitenkin riippuu sekä polttovälistä että suhteellisesta aukon koosta (siis luvusta f/x), sillä absoluuttinen aukon koko saadaan jakamalla polttoväli aukon luvulla. Tällöin periaatteessa syvyysterävyyteen vaikuttavatkin kameran säädöistä kolme asiaa: linssin polttoväli, käytetty aukkoasetus ja etäisyys kohteeseen. Syvyysterävyyttä saa lisää pienentämällä auhteellista aukkoa, pidentämällä kohteen etäisyyttä ja lyhentämällä polttoväliä.

Pokkareilla syvyysterävyyden kanssa ei käytännössä pysty leikkimään, sillä pokkareiden pienet kennot vaativat linssejä, joiden polttoväli on todella pieni. Kun polttoväli on tarpeeksi pieni, eli joitakin millimetrejä, on lopulta aika sama onko aukko f/4 vai f/8, sillä kuvassa on syvyysterävyyttä joka tapauksessa todella paljon. Digitaalisilla järjestelmäkameroilla kennot ovat jo niin suuria, että syvyysterävyyden kanssa on mahdollista pelata. (Katso selitys polttovälin kertoimesta.)

Digipokkareiden suurta syvyysterävyyttä voi vähentää kuvankäsittelysoftilla, kuten Photoshopilla, mutta aidon efektin tekeminen on hyvin hankalaa ja aikaa vievää. Toisaalta digipokkareilla on mahdollisuus saada kuvaan pieni syvyysterävyys, kun taas filmipuolella suurta syvyysterävyyttä ei voi kuvankäsittelyllä saavuttaa. Tässä mielessä (kun halutaan suurta syväterävyyttä) digipokkarit ovat filmiä tai digijärkkäreitä parempia.

Syvyysterävyyden tärkein tehtävä sommittelussa on ohjata katsetta sinne minne kuvaaja haluaa. Tekemällä jostakin kohteeesta tarkan, katsojan huomio kiinnittyy enemmän tarkkaan kohteeseen, jolloin muu osa kuvasta jää vähemmälle huomiolle. Tällä tavalla onkuvasta voi nostaa esiin yksityiskohtia, jotka muuten jäisivät huomaamatta.

Yllä olevassa kuvassa vasemmanpuoleinen kuva on otettu aukolla f/1.4 eli aukko on ollut todella suuri. Tässä kuvassa huomio kiinnittyy kuvan tarkimpaan kohteeseen eli toiseen lankarullaan vasemmalta. Oikeanpuoleisessa kuvassa kaikki lankarullat ovat tarkkoja sillä kamerassa on käytetty aukkoa f/22. Haittana kuvassa on, että katse jää helposti vaeltamaan liikaa, eikä kuvasta löydy hyvää kiintopistettä.

Rajaaminen

Kuvan tarkoituksellinen rajaaminen on kuvan onnistumisen kannalta hyvin oleellista. Suurella määrällä ja räiskimisellä voi tiettyyn pisteeseen asti korvata mietityn kuvan, mutta yleisesti voisi sanoa, että pienellä harkinnalla rajaaminen on yleenä huomattavasti onnistuneempi.

Kuvan rajaaminen kannattaa tehdä jonkin kehyksen läpi: sopivasti aseteltujen sormien, LCDnäytön, dian kehyksen tai kameran etsimen läpi. Parasta tietysti on, jos pystyt käyttämään kamerasi linssin läpi tapahtuvaa rajausmekanismia, sillä tällöin näet kuvan sellaisenaan kun se tallettuu muistikortille eli näet kuvan syvyysterävyyden ja polttovälin vaikutuksen perspektiiviin.

Kuvaa rajaamisessa ei ole olemassa yhtä ainoaa ratkaisua. Sen sijaan on olemassa tiettyjä sääntöjä, joita noudattamalla kuva näyttää ihmissilmään hyvältä. Esimerkiksi ihmistä ei tulisi katkaista nivelen kohdalta, sillä kuvan henkilöstä tulee helposti amputoidun näköinen. Tälläkin sivulla tätä sääntöä rikotaan toistuvasti, sillä kuvaushetkellä emme ole välittäneet kyseisestä säännöstä tai emme ole voineet siinä tilanteessa muuttaa rajausta. Oleellista kuitenkin on, että kuvat olisivat olleet usein parempia, jos tätä sääntöä olisi noudatettu.

Muita yleisiä rajaussäätöjä on mm kohteen tangeeraaminen, eli kuvattavan kohteen ja kuvan reunan väliin tulisi jättää hieman tilaa. Epäonnistunut esimerkki tangeerauksesta löytyy alta, jossa Nexus tanssijan käsi leikkaa kuvan yläreunan. Kokonainen käsi olisi sopinut kuvaan huomattavasti paremmin.

Täällä sivulla käydään hyvin lyhyesti läpi yleisimpiä asioita joita olisi hyvä miettiä kuvan rajauksen kannalta. Tärkeää ei ole sääntöjen orjallinen noudattaminen, vaan ymmärtää että oikein käytettynä ne saattavat parantaa kuvan ilmaisua ja tehdä kuvasta miellyttävämmän.

Kuvasuhde

Tärkein päätös kuvasuhdetta miettiessä on päättää otatko kuvan pysty- vai vaakatasossa. Silmälle vaakatasokuvat ovat usein hieman helpompia, sillä silmät sijaitsevat päässä vierekkäin, ei allekkain 8).

Kuvan suunta vaikuttaa esimerkiksi kuvassa näkyviin muotoihin: vaakasuuntainen kuva lisää vaakatasossa olevien muotojen voimakkuutta ja pystytasossa vastaavasti pystysuuntaiset muodot korostuvat. Neliön muotoisessa kuvassa ei ole vastaavaa efektiä vaan kuva on enemmän balanssissa, toisaalta monet kokevat, että tällainen kuva on hyvin vaikea rajata toimivasti.

Kanttaa muistaa, että ottamasi kuva on vasta ensimmäinen versio rajausmahdollisuuksista. Mikäli käytössäsi on monen megapikselin kamera, niin pystyt varmasti rajaamaan kuvaa hyvin monilla eri tavoilla, säilyttäen suht järkevän resoluution.

Painotus

Valokuvissa on usein ongelma, että kuvaan tulee liikaa tavaraa, jolloin varsinainen kohde jää liian vähälle huomiolle. Huomiota pystyy kiinnitämään oikeaan paikkaan esimerkisi oikella syvyysterävyyden käytöllä, viivojen avulla tai keskeisellä sommittelulla. Kuvan painotusta miettiessä voi käyttää klassista kuvan kolmannesta (kultaista leikkausta). Kultainen leikkaus muodostuu pisteen 1/3 kuvasta sekä vaaka- että pystysuunnassa. Tällöin yhdessä kuvassa on neljä kappaletta kultaisia leikkauksia, jotka muodostavat alueen, jonka sisällä olevat kohteet saavat yleensä enemmän huomiota. Vieressä on esimerkki kuvasta, jossa Nuxus tanssija osuu hyvin tarkalleen 1/3:aan kuvan leveydestä ja kasvot 1/3:aan kuvan korkeudesta. Vaikka kuvan vasemmalla puolella on aika paljon turhaa, ei se silti haittaa kuvaa, vaan tyhjä tila tuo kuvaan tietynlaista tapapainoa.

Katseen ohjaaminen

Katsetta voi ohjata hyvin erilaisilla kuvallisilla tehokeinoilla. Tässä osiossa käydään läpi muutamia perusasioita, jotka saattavat auttaa luomaan kuvaan kuvaajan haluamaa efektiä.

Muoto ja hahmo

Voimakas ja paljas hahmo on yksi voimakkaimmista keinoista korostaa kohdetta tai henkilöä, esimerkkinä vaikka henkilön silhuetti. Helpoin tapa korostaa muotoa on valaista sitä tai vastavuoroisesti jättää epämieluisat alueet varjoon.

Tekstuuri

Tekstuuri tarkoittaa pinnan ulkonäköä, kuten ihon rakennetta. Tekstuuria voimistamalla tai heikentämällä voidaan helposti korostaa kohteelle ominaisia piirteitä ja auttaa katsomaan ymmärtämään miltä tuntuisi koskea kuvan kohdetta. Helpoimmin tekstuuria saa korostettua valaisemalla sitä esimerkiksi sivusta tai takaa. Suuria pintoja valaistessa kannattaa pyrkiä käyttämään epäsuoraa valoa, jolloin kuvaan ei synny voimakkaita huomiota herättäviä varjoja, jotka vievät katseen pois tekstuurista.

Kuvio

Ihmissilmä, varsinkin insinöörin, näyttää nauttivan kuvioista oli se sitten toistuva tai epäsäännöllinen. Kuviota etsiessä kannattaa pyrkiä löytämään voimakkaita toistuvia muotoja, vaikkakin myös epäsäännölliset kuviot saattavat toimia hyvin. Kuvaan saa helposti lisäkiinnostavuutta, jos rikkoo voimakkaan yhtenäisen kuvion.

Väri ja sävy

Värit vaikuttavat hyvin paljon kuvan tunnelmaan. Samansävyiset, toisiaan lähellä olevat värit, sulautuvat toisiinsa ja luovat harmoniaa, kun eriväriset sävyt tuovat kuvaan kontrastia. Myös värien tuomat mielikuvat ovat tärkeitä: sininen luo kylmyyttä ja punainen lämpöisyyttä. Värimaailmaa miettiessä kannattaa esimerkiksi vertailla Pussyn, Illusionsin ja Hallmarkin valaistusta ja arvioida miten ne vaikuttavat klubin ilmapiiriin :).

Voimakkailla värikontrasteilla tai erityisen puhtailla väreillä on hyvin helppo ohjata katsetta sinne minne haluaa. Kannattaa pitää mielessä, että esimerkiksi tanssilattian vauhdikasta ja muuttuvaa tunnelmaa voi helposti korostaa monilla puhtailla ja saturoituneilla väreille, kun taas rauhallista chilliä voi korostaa hyvin maltillisilla ja samansävyisillä väreilä.

Mikäli haluat korostaa kohdetta voimakkaasti, kannattaa pyrkiä tilanteeseen, jossa kohteen ja taustan väri on hyvin erilainen. Tällä tavalla kuvaan syntyy voimakas kontrasti, joka kiinnittää katsojan huomion.

Liike

Kuvassa oleva liike kiinnittää hyvin helposti katsojan huomion. Esimerkkinä tästä on vaikkapa slow sync flash -tekniikalla otettu salamakuva, jossa kohde on liikkunut valotuksen aikana. Mikäli mahdollista niin liikeen suunnalla on myös mahdollista ohjata katsetta jatkamaan liikkeen suuntaan. Liiallinen liike voi kuitenkin olla haitaksi, sillä kohteen muoto saattaa helposti menettää ominaiset piireensä ja siten kuva ei enää tuo alkuperäistä tunnelmaa yhtä hyvin esille.

Liikettä rajattaessa kannattaa kiinnittää huomiota kuvaan jäävään vapaaseen osuuteen. Mikäli liikkeen suuntaan jätetään paljon vapaata tilaa, syntyy helposti vaikutelma, että liike on jatkumassa vielä pitkään. Mikäli liikkeen suuntaan ei jätetä vapaata tilaa, syntyy vaikutelma, että liike on jo lopussa. Tätä samaa metodia voi käyttää myös esimerksi naaman rajauksessa, jolloin katseen suntaan voi jättää ylimääräistä tilaa "ajatukselle".

Viivan käyttö

Viivat voivat auttaa esimerkiksi kuvan painotuksessa ja hahmotuksessa. Esimerkkinä käy laajakulmalla otettu kuva DJ:stä, jossa käsi on aivan kameran vieressä. Tällöin muodostuu kädestä viiva DJ:n kasvojen ja kuvan etualan välille. Tällä tavalla kuvan oikella rajaamisella voidaan ohjata huomiota tietyyn osaan kuvaa. Erilaisilla viivoilla tai viivaryhmillä voi myös erotella alueita kuvassa.